Elli 5

Erikoispersoona Elli tuli elämääni aika lailla tasan viisi vuotta sitten. Syntymäpäiviä vietettiin tiistaina. Teimme koko tiistain vain Ellin valitsemia asioita: söimme aamupalaksi kakkua, lähdimme Hoplopiin, söimme lounasta (nakkeja ja ranskalaisia) Ellin lempiravintolassa Weeruskassa ja kävimme Ellin lempilaitteessa (Taikasirkus) Lintsillä. Loppuillan olimme kotona ja pidimme mekkoherkkuillan, mutta koska kyseessä on Ellin kehittämä konsepti, hän voi koska tahansa muuttaa sitä ja tällä kertaa hän halusi olla mekkoon pukeutumisen sijaan nakuna.

Viime päivät ovat olleet erilaisia tunteita täynnä. Olen kuunnellut Mestaripiirrosta Anna Puun versiona. Itken joka kerta, koska sellainen meidän Elli on, mestaripiirros. Itken myös kun kuuntelen tuhannetta kertaa Abban Slipping through my fingers: ”Do I really see what’s in her mind. Each time I think I’m close to knowing. She keeps on growing. Slipping through my fingers all the time.”

Uskomatonta, että Elli on ollut täällä jo VIISI vuotta, puoli vuosikymmentä. Minä olen ollut äiti niin kauan.

Viisi on mieletön ikä. On loputtoman ihmeellistä seurata sitä ylitsepursuavaa, aitoa elämäniloa, itsevarmuutta ja rehellisyyttä, joita vain viisivuotiaalla voi olla. Mitä vanhemmiksi kasvamme, sitä enemmän kaikenlaiset ulkopuolelta tulevat, vilpittömyyttä tuhoavat ennakkoluulot, odotukset ja häpeä alkavat meihin vaikuttaa. Voisipa säilyttää edes murusen viisivuotiaan mutkattomuutta läpi elämänsä.

Yhtenä kesäpäivänä katsoin lastani, joka raitiovaunussa kaivoi sateenkaarilaukustaan poskipunan ja levitti sitä kasvoilleen koko poskien leveydeltä. Olimme matkalla suosikkileikkipuistoomme. Puistossa hän julisti: Nyt mä meen etsimään jonkun kaverin. Niin hän toimii joka kerta leikkipuistossa, etsii tuntemattomien lasten joukosta kaverin. Koska niin helppoa se on, viisivuotiaalle. Tuskin meni minuuttiakaan, kun kaveri oli löytynyt lapsesta, jota Elli ei ollut koskaan ennen tavannut. Lapsi oli vähän ihmetellyt Ellin poskien räväkkää väriä, mutta Elli oli todennut, että poskipunaa se vain on.

Queen-energia ja muita tärkeitä juttuja juuri nyt

Juuri nyt…

…nautin: Omasta ajasta. Tarpeeni ovat muuttuneet radikaalisti sitten ahdistavan korona-eristäytymisen. Tuolloin en sietänyt yksin olemista, mutta nyt kaipaan sitä eniten. Kaipaan sitä, että voin keskittyä vain itseeni ja antaa itselleni kaikkea ihanaa, mitä olen ansainnut: hyvää ravintoa, treeniä, tietoa, myötätuntoa, hellyyttä… <3 Toisaalta nautin myös ihanasta kesä-Helsingistä ystävien kanssa ja lapsen loputtomasta Lintsi-riemusta.

…inspiroidun: Oman arvonsa tuntevista, voimakkaista naisista.

…luen: Vähän kaikkea sekaisin. Vielä hetki sitten ahmin naisen seksuaalisuuteen ja feminismiin liittyviä tietokirjoja (Marja Kihlströmin Iso O – Matkaopas huipulle, Rebecca Solnitin Miehet selittävät minulle asioita ja Eveliina Talvitien Miten helvetissä minusta tuli feministi olivat loistavia), mutta viime aikoina olen halunnut uppoutua kevyempiin kesäkirjoihin. Tykkäsin esimerkiksi Laura Mannisen Sitten tapasin pehmeän miehen -romaanista ja Marja Kankaan Miestä näkyvissä -kirjasta. Vaikutuksen teki (vähemmän kevyt) Venla Pystysen kirjoittama, elämäkerrallinen Mercedes Bentso: ei koira muttei mieskään. Se kertoo koskettavasti nuoren naisen selviytymistarinan pois huumehelvetistä ja muistuttaa todella pysäyttävällä tavalla siitä, mitä toistuvat elämän vastoinkäymisen voivat tehdä ihmiselle. Seuraavaksi ajattelin lukea kehutun, Pihla Hintikan Hetken Pariisi on meidän. Lenkillä taas kuuntelen Ronnie Grandellin Itsemyötätunto-tietokirjaa.

…katson telkkarista: Aloin katsella tuhannetta kertaa Sinkkuelämää sekä ultimate-hyvänmielensarjaani Modernia perhettä. Samalla sain oivalluksen siitä, että unelmieni mies on Phil Dunphy! Lisäksi tykkään katsoa hyviä dokumentteja oikeastaan mistä tahansa aiheista. Eilen katsoin Chelsea Handlerin valkoisesta etuoikeudesta kertovan Hello, Privilege. It’s Me, Chelsea. Myös Areenasta löytyvä Hillary Rodham Clinton -dokkarisarja oli vaikuttava ja sai ihailemaan Hillarya entisestään.

…harrastan: massiivista itsetutkiskelua, itseni kehittämistä ja oman arvoni löytämistä. Kaisa Merelän Powerful Sexual Aware -valmennuksen opit pyörivät päässä ja saan uutta voimaa viikko sitten alkaneesta Queen Salon -valmennuksesta. Viimeksi mainittu on suunnattu deittaileville heterosinkkunaisille, mutta ajatusta Queen-energiasta voi ja pitäisi soveltaa aivan jokaisella elämän osa-alueella. Ensimmäisen viikon tärkeimmät opit itselleni ovat olleet sisäisen puheen kääntäminen positiiviseksi ja inspiroivaksi sekä itsemyötätunnon ja sitä kautta omanarvontunnon kehittäminen. Ihan perusjuttuja siis ylipäätään elämässä, mutta Kaisalla on uskomaton taito opettaa näitä asioita inspiroivalla, innostavalla ja heposti sisäistettävällä tavalla.

…suunnittelen: Kuluneen vuoden aikana olen tiedostamatta ja ehkä tietoisestikin tehnyt vähemmän töitä ja keskittynyt ensin selviytymiseen ja sitten itseni kehittämiseen. Nyt alan pikkuhiljaa suunnata ajatuksia itseni ulkopuolelle: syksyksi on kehitteillä mielettömän innostava, uusi työprojekti ja lisäksi alan tehdä myös vapaaehtoistyötä.

…haaveilen: Outoa kyllä mutta haaveilen vähän syksystä ja arjen alkamisesta. Kesä on ihanaa aikaa, mutta kenties kaikkien ihanien festareiden ja lomamatkojen puutteessa olen alkanut odottaa jo arjen rutiineja: säännöllistä elämää ja töitä.

…kuuntelen: Mun Savage-soittolistaa, jossa (melkein) kaikki artistit on naisia. Yksi mun feminiinisen ja feministisen voimaantumisen sivuvaikutuksista on se, että olen alkanut kuunnella musiikkia, tanssia ja laulaa enemmän. En muista, koska olisin esimerkiksi lenkkeillyt tai treenannut musiikit korvilla, mutta nyt huomaan saavani energiaa myös musiikista ja etenkin aggressiivisesta naisräpistä.

Hullu kuin äidiksi tullut omaan kirjahyllyyn? Nyt sitä saa taas

Minulta on kyselty monesti, mistä kirjaani Hullu kuin äidiksi tullut voisi vielä ostaa. E- ja äänikirjanahan sitä saa Bookbeatista ja muista vastaavista palveluista, mutta monet kaipailevat ihan omaa, konkreettista kappalettaan kirjahyllyynsä.

Kyselin kustantamostani, miten saisin loppuun myydyn kirjan vielä sen haluaville, ja myyntipäällikkö lupasi tilata sitä kaikille haluaville pehmeäkantisena. Kirja on siis oikean kokoinen (ei pokkarikokoinen) mutta pehmeissä kansissa. Ostan kirjaani itse niin monta kappaletta kuin saan tilauksia teiltä ja postitan kirjat sitten tilaajille itse.

Jos siis kaipailet vielä kirjaa, voit nyt ostaa sen minulta 25 euron hintaan (postimaksu sisältyy). Laita mulle vain meiliä osoitteeseen irene(at)irenenaakka.fi. Voit vain huikkailla, että haluat ostaa kirjan. Kyselen sitten osoitetietoja ja kerron maksutavasta, kun olen saanut itse kaikki kirjat hyppysiini. Tilaan muutamia varakappaleitakin, joita voin postittaa, jos myöhemmin joku kaipailee omaa kirjaa.